Tämä piti kirjoittaa jo viime viikolla

Kuva: Alexander Becker (Flickr)

Prokrastinaatio (engl. procrastination) tarkoittaa lykkäämistä, viivyttelyä, vetkuttelua ja välttelyä. Et ole koskaan kuullutkaan asiasta? Olet onnekas, sillä ilmiö on varsin tavallinen yliopistomaailmassa ja yleensäkin ns. luovilla aloilla.

Prokrastinaatio on sitä, että vapaaehtoisesti lykkää aikomaansa toimintaa, vaikka lykkääminen todennäköisesti pahentaa tilannetta. Määritelmä perustuu Calgaryn yliopiston professori Piers Steelin katsaukseen prokrastinaation tutkimuksesta ja luonteesta.

Oleellista ilmiössä on, että välttely ei aiheudu mistään ulkopuolisesta syystä: olit suunnitellut kirjoittavasi ja varannut sille aikaa, mutta vietätkin kaksi tuntia Facebookissa. Toinen keskeinen piirre on, että vetkuttelu tekee tilanteen lopulta sinulle hankalammaksi. Deadline lähestyy, kirjoittamisaikaa jää yhä vähemmän ja vähemmän. Joudut kirjoittamaan yötä myöten ja mahdollisesti kieltäytymään jostakin muusta, mitä olit suunnitellut tekeväsi. Monta mukavaa mökkiviikonloppua tai illallista rakkaiden seurassa on uhrattu artikkelin määräpäivän mahtivoiman edessä.

Prokrastinaatiota voi toki ilmetä elämän kaikilla alueilla: työssä, kotona, ihmissuhteissa, harrastuksissa tai omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa. On tyypillistä, että ihminen on aikaansaapa joillakin alueilla, mutta vetkuttelee toisilla. Prokrastinaatiota esiintyy myös läpi ammattikuntien. Tietyt työn piirteet kuitenkin selvästi ruokkivat lykkäämistä. Jos työhön liittyvät tärkeät tavoitteet ovat kovin suuria ja ajallisesti kaukana (kuten väitöskirja) ja samalla jokapäiväinen ajankäyttö ja työn organisointi ovat pitkälti omissa käsissä, on tilanne otollinen prokrastinoinnille.

Tyypillisiä verukkeita, joilla vetkuttelija oikeuttaa käytöstään itselleen ja muille, ovat esimerkiksi seuraavat:

”Työskentelen paremmin paineen alla.” Tämä on siinä mielessä kestämätön selitys, että deadlinen tuoman paineen voi käyttää hyväkseen ja silti aloittaa ajoissa. On eri asia jättää kaikki viime tinkaan, kuin aloittaa hyvissä ajoin ja silti hyödyntää määräpäivän lähestymisen tuoma erityinen kirjoitusvire. Kannattaa siis sekä aloittaa ajoissa että ottaa virtaa deadlinen aiheuttamasta paineesta. Riskinä tällaisessa ajattelussa on myös, että kun aloitusta lykkää tarpeeksi pitkälle, työ jää kokonaan tekemättä. Aika ei yksinkertaisesti enää riitä.

”Jos kirjoitan, kun en ole sillä tuulella, työn jäljestä tulee huonoa.” Tämä on myytti. Kirjoittamisen lopputuloksen ratkaisee se, kuinka paljon tekstiään on ehtinyt hioa – ei se, miltä se aluksi näyttää. Inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, vaan sitä voi kutsua luokseen istumalla alas ja alkamalla kirjoittaa. Parhaimpienkin tekstien ensimmäiset versiot ovat olleet puutteellisia: oleellista on, käyttääkö aikaa niiden työstämiseen niin hyviksi, kuin mitä niistä voi tulla.

”Huomenna olen paljon motivoituneempi kirjoittamaan kuin tänään.” Prokrastinoijat ovat ikuisia optimisteja. Huomenna on aina parempi päivä. Mutta tänään on eilisen huominen. Siispä juuri oikea päivä kirjoittaa. Töihin siitä!

Lykkäämistä voi lieventää erilaisin keinoin. Kirjoitan niistä lisää – heti, kun saan aikaiseksi.

Artikkelin sijainti: Yleinen Asiasana: , , , . Lisää kirjanmerkkeihin: permalink.

5 Responses to Tämä piti kirjoittaa jo viime viikolla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit tilata kommentit myös vaikka et itse kommentoisi.