Neljä hyvää opasta akateemiselle kirjoittajalle

Kuva: Zitona (Flickr)

Olen vuosien varrella lukenut useita erittäin hyviä oppaita akateemiseen kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Vaikka nyt olemmekin kirjoittamassa omaa opaskirjaa aiheesta, haluaisin silti esitellä omat suosikkini. Väitöskirjan kirjoittaminen on sen verran pitkä prosessi, että kyllä sen aikana useammankin oppaan ehtii lukea. Seuraavassa neljä ehdotonta suosikkiani.

1) Joan Bolker: Writing your dissertation in fifteen minutes a day

Joan Bolkerin kirja on omanlaisensa klassikko. Se on vaikuttanut omaan kirjoittamiseeni ja myös opetukseeni hyvin paljon. Vaikka kirja ei enää ole aivan uusi, on se silti hyödyllistä luettavaa monille väitöskirjan tekijöille.

Kirjassa on useita tärkeitä oivalluksia. Olin esimerkiksi oppinut vapaan kirjoittamisen tekniikan jo paljon ennen tämän kirjan lukemista. Silti vasta Bolkerin myötä ymmärsin, että vapaata kirjoittamista voi todellakin käyttää myös asiatekstin ja jopa tieteellisen tekstin kirjoittamiseen.

Bolkerin kirja oli myös se, joka sain minut ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoittamaan säännöllisesti päiväkirjaa. Lisäksi Bolkerilta opin hyvin keskeisen neuvon: Kirjoita ensin!

2) Estelle M. Phillips & Derek S. Pugh: How to get a PhD

Tässä esitellyistä kirjoista tämä on kaikkein vähiten varsinainen kirjoittamisen opas, sillä se käsittelee väitöskirjan tekemistä paljon laajemmin. Käsiteltäviä teemoja ovatkin esimerkiksi tutkimusaiheen valinta ja yhteistyö ohjaajan kanssa.

Ainakin brittiläisessä yliopistomaailmassa tällä kirjalla on vakaa asema. Omaan väitöskirjaprosessiini tämä kirja vaikutti tietyssä vaiheessa varsin paljon. Sen avulla pystyin esimerkiksi hahmottamaan paremmin oman väitöskirjani erilaisia teoreettisia lähtökohtia.

Ainakin osittain tämän kirjan vaikutuksesta päädyin myös tekemään väitöskirjani sillä metodilla, jota lopulta siis käytän, eli keskustelunanalyysillä. Keskeinen ajatukseni oli, että näin pystyn liittämään tutkimukseni vahvaan tutkimusperinteeseen. Pystyn siis tekemään väitöskirjaani niin sanotussa normaalitieteen paradigmassa, sen sijaan, että yrittäisin keksiä pyörän kaikkia osia itse uudestaan.

Tämän kirjan avulla ymmärsin siis, että väitöskirjaan ei kannata yrittää sijoittaa kaikkia ajatuksia maailmasta tai että väitöskirjalla ei välttämättä kannata yrittää muuttaa maailmaa. Maailman muuttamista olen sitten yrittänyt ihan muilla foorumeilla kuin väitöskirjassani, jolla silläkin toki omanlainen kontribuutionsa on.

3) Paul J. Silvia: How to write a lot

Eräs omalla alallani kansainvälisestikin arvostettu suomalainen tutkija kuvaili tätä kirjaa verkkokeskustelussa raamatukseen. Sinne osastoon se menee minullakin.

Ulkoisesti Silvian kirja ei ole lainkaan raamattumainen, sillä oppaaksi se on varsin ohut ja nopeasti luettu. Ei silti pidä antaa keveyden hämätä, sillä kirjan sisältö on täyttä asiaa.

Kirjan keskeinen ajatus on se, että kirjoittamiselle pitää määrätietoisesti varata oma aikansa ja että kirjoittamisen tulee olla säännöllistä. Kirjassa on myös kuvattu selvästi, miten kannattaa järjestää kirjoittamista tukeva tukiryhmä. Lisäksi kirjassa käsitellään teemaa, jota ei kovin usein näy käsiteltävän, eli sitä, miten suhtautua artikkelista saatuihin referee-lausuntoihin.

Kirja on kirjoitettu ensisijaisesti psykologeille, ja välillä siinä on jonkinlaisia psykologien sisäpiirin juttuja. Ne eivät kuitenkaan haittaa, ja kirjaan kannattaakin tutustua ihan tutkimusalasta riippumatta. Kirjan sarkastinen huumori ja pienet vitsit tekevät siitä myös aidosti hauskaa luettavaa.

4) Wendy Laura Belcher: Writing your journal article in 12 weeks

Nimensä mukaisesti tämä kirja käsittelee ensisijaisesti artikkelin kirjoittamista. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa hämätä: kirja on todellinen aarreaitta, ja se sisältää valtavan määrän materiaalia, joka on relevanttia kenelle tahansa akateemiselle kirjoittajalle.

Tämä kirja on tällä hetkellä tärkein yksittäinen opas minulle kirjoittajana ja kirjoittamisen opettajana. Se on itse asiassa niin hyvä, että minulla on siitä melko kovasta hinnasta huolimatta peräti kaksi kappaletta: painettu versio hyllyssä ja Kindle-versio koko ajan iPadissä mukana, jos tulee tarve kääntyä sen puoleen.

Kirjassa on korvaamattomia ohjeita esimerkiksi oman argumentin hiomiseen ja abstraktin kirjoittamiseen. Lisäksi siinä käsitellään uudella ja raikkaalla tavalla tällaisten oppaiden perusteemaa, kirjoittamisen ongelmia. Belcher on opettanut kirjoittamista myös esimerkiksi Afrikassa, joten hän on kiitettävän herkkä sellaisten kirjoittajien suhteen, joiden äidinkieli ei ole englanti tai jotka työskentelevät angloamerikkalaisen maailman ulkopuolella.

Varoituksen sana: Ainakaan omalla kohdallani tuo kirjan otsikon kaksitoista viikkoa ei ole todellakaan toteutunut. Se ei syö kirjan arvoa minun silmissäni, mutta älä kuitenkaan kuvittele liikoja!

Tässä on siis minun neljä suosikkiani. Suosittelen niitä lämpimästi myös muille.

Kuulisin kuitenkin mielelläni, mitkä kirjat tai oppaat ovat olleet sinulle hyödyllisiä. Mistä olet saanut apua kirjoittamiseen tai väitöskirjaprosessiin?

Entäpä toisin päin ajateltuna: Mitä teemaa sinun mielestäsi olisi syytä käsitellä akateemisen kirjoittamisen oppaassa tai väitöskirjaoppaassa? Kerropa kommenteissa!

Kategoria: Yleinen. Lisää kirjanmerkkeihin: permalink.

2 Responses to Neljä hyvää opasta akateemiselle kirjoittajalle

  1. Saara kirjoittaa:

    Heippa, minulle suositeltiin Kaliforniassa tätä: http://750words.com/

    Se on ilmainen sivusto, jolle rekisteröityessään saa joka aamu (tai harvemmin halutessaan) sähköpostiviestin: ”Hey, I think you should write 750 words today”. Sivustolla sinulle aukee valkoinen paper johon on tarkoitus ryhtyä pitemmittä puheitta kirjoittamaan. Sivun alareunassa laskuri laskee montako sanaa tänään on syntynyt, ja kyseisen päivän tuotos arkistoituu omaan kansioonsa.

    Sivun ajatuksena on edistää erilaisia ajatusprosesseja ja luovuutta eli idea ei ole tukea nimenomaan akateemista kirjoittamista. Sivulle voi kirjoittaa ns. ”morning pages”-tyyppisesti ajatuksia, joita juuri silloin pohtii, unia tms. asioita, jotka muuten jäävät pyörimään mieleen. Mutta jos akateemisen kirjoittamisen kanssa on blokki, niin tuollainen matalan kynnyksen näpyttely voi kuitenkin edistää omaa tekemistä. 750 sanaa päivässä on paljon, mutta oman sanatavoitteensahan voi asettaa alemmaksi. Valmiin tekstin saa kätevästi kopioitua sitten haluamaansa kohtaan väitöskirjaa.

    Toimii erityisesti silloin, jos kirjoitukselle on tiukka aikataulu: sehän riittää jos tekstiä tulee muutama sata sanaa päivässä, kunhan aloittaa ennen deadlinea edeltävää päivää.

  2. Kimmo kirjoittaa:

    Kiitos kommentista ja vinkistä, Saara! Tuo vaikuttaakin itse asiassa tosi hyvältä palvelulta!

    Sähköpostihan on aika petollinen kirjoittamisen näkökulmasta: sen kautta harhautuu helposti tekemään ihan jotain muuta. Sähköpostissa oleva muistutus voisi palauttaa oikeille raiteille. Pitääpä testata!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit tilata kommentit myös vaikka et itse kommentoisi.