Valmistauduin väitökseen

Kuva: Alaskan Dude (Flickr)

Osallistuin tänään Helsingin yliopiston henkilöstö- ja lakiasioiden järjestämään Valmistaudu väitökseen -koulutukseen. Koulutus on kuulemma yksi yliopistomme suosituimmista henkilöstökoulutuksista.

Koulutus oli kaikin puolin hyödyllinen, ja suosittelen sitä kyllä muillekin. Tietoa tuli, ja tietoisuus oman väitöksen vääjäämättömästä lähestymisestä vahvistui.

Koulutuksen aluksi professori Laura Kolbe kertoi väitöstilaisuuden historiasta ja käytännöistä ja oikeustieteellisen tiedekunnan jatkokoulutussuunnittelija Jutta Kajander puolestaan väitöskirjan tarkastusprosessista sekä sen hallinnollisesta ja säädöksellisestä puolesta. Tämän jälkeen tiedottaja Minna Meriläinen-Tenhu kertoi väitöskirjan julkaisuvaihtoehdoista ja väitökseen liittyvästä tiedottamisesta sekä suhteista mediaan. Tilaisuuden lopuksi filosofian tohtori Mikko Vastaranta metsätieteiden laitokselta toi esille vastaväitelleen näkökulman.

Mikko oli positiivinen tapaus, ja hän kertoi myös hyviä vinkkejä väitöstilaisuuden järjestelyihin. Hieman tosin mietin, miksi tämäntyyppisissä koulutuksissa aika usein opiskelijan näkökulman tuo esille melkoinen poikkeusyksilö.

Mikko väitteli kaksi vuotta jatko-opinto-oikeuden saamisen jälkeen. Vielä viisi kuukautta ennen väitöstilaisuuttaan hän omien sanojensa mukaan ”vaihtoi väitöskirjan aihetta”. Se oli mahdollista, koska väitöskirjaan sopivia artikkeleita oli siinä vaiheessa ilmeisesti jo niin paljon. Kun Mikon väitöskirja oli esitarkastuksessa, hän lomaili kolmen viikon ajan Garda-järvellä.

Mikko oli toki toiminut tutkijana jo ennen väitöskirjaprosessin aloittamistakin. Aika poikkeuksellisen suorituksen taustalla taitaa todellisuudessa olla kuitenkin se, että Mikko on myös huippu-urheilija ja tottunut huippu-urheilijamaiseen toimintaan.

Vähän samanlainen kokemus minulla oli, kun jatko-opintojeni alkuvaiheessa tai ehkäpä jo ennen niitä osallistuin koulutukseen, jonka aiheena oli suurin piirtein ”Aiotko jatko-opiskelijaksi?” Tuossa koulutuksessa jatko-opiskelijan puheenvuoro oli suotu henkilölle, joka oli gradun valmistumisen jälkeen saanut post doc -rahoituksen. Aivan, hän siis aloitti jatko-opinnot tiedossaan jo väitöksen jälkeinen rahoitus. Arvelisin hänen siis edustavan noin yhtä promillea aloittavista väitöskirjan tekijöistä.

Kyllä minä osaan iloita muiden menestyksestä. Se ei ole minulta pois. Silti välillä mietin, kuka tällaisiin poikkeusyksilöihin osaa samastua.

Artikkelin sijainti: Yleinen Asiasana: , , . Lisää kirjanmerkkeihin: permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit tilata kommentit myös vaikka et itse kommentoisi.