Me tohtoritakuulaiset eli Carol ja Kimmo pääsimme toukokuun lopussa Rosebudin Sivullinen-kirjakaupan lavalle keskustelemaan yliopistollisesta kirjoittamisesta ja akateemisesta työstä. Keskustelukumppaneinamme olivat Väitöksen jälkeen -kirjan kirjoittajat Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm, ja keskustelua johdatteli ystävämme Urpu Strellman.
Me neljä keskustelijaa ja kenties Urpu myös olemme kyllä ehkä poikkeuksellisenkin samanmielisiä kirjoittamisen kysymysten suhteen. Johanna ja Camilla ovat toteuttaneet yhteisöllistä kirjoittamista yliopisto-opettajina ja esimerkiksi akateemisille kirjoittajille tarkoitetussa Kirjoitan vaikka ei ole aikaa -Facebook-ryhmässä. Carol valmentaa ja kouluttaa kirjoittajia oman Writing Doctor -yrityksensä kautta. Minä taas olen viime aikoina keskittynyt etenkin tutkijoiden työnohjaukseen.
Keskustelun fokuksessa olivat kirjoittamisen hyvät käytännöt ja toisaalta yhteisöllinen tuki kirjoittamiseen. En ole varma, kuulostiko keskustelu yleisön korvissa samanmielisten hyminältä, mutta toivon, että onnistuimme ainakin välillä myös haastamaan toistemme ajatuksia tai ainakin rakentamaan niiden varaan.
Pakko sanoa, että omasta puolestani oli kyllä tosi kivaa. Sivullinen on myös tällaiseen keskusteluun oivallinen paikka.
Kun aikoinani tein omaa väitöskirjaani, hain omaan työskentelyyni lisätukea yksilötyönohjauksesta. Olen jatkanut työnohjauksessa siitä asti.
Mielestäni työnohjaus on mainio työskentelymuoto oman työn ja hyvinvoinnin tueksi. Sittemmin aloitin itsekin työnohjaajaopinnot ja olen nyt ohjannut väitöskirjatutkijoita ja muiden alojen ammattilaisia sekä yksilöohjauksessa että ryhmissä.
Kirjoitin pienen kirjoituksen omista työnohjauskokemuksistani ja syistäni hakea tällaista itse maksamaani lisäohjausta. Jos kiinnostaa, voit lukea kirjoituksen täältä toiselta sivustoltani.
Tiistaina 31.5.2022 me tohtoritakuulaiset eli Carol ja Kimmo olemme Rosebudin Sivullinen-kirjakaupassa keskustelemassa yhdessä Väitöksen jälkeen -kirjan kirjoittajien eli Johanna Isosävin ja Camilla Lindholmin kanssa. Tarkoitus on keskustella yliopistollisesta kirjoittamisesta ja akateemisista urapoluista laajemminkin.
Keskustelua johtaa ystävämme Urpu Strellman. Urpu on hyvin kokenut haastattelija ja keskustelija, joten keskustelusta tulee varmasti mainio. Yleisöllä on luonnollisesti myös mahdollisuus esittää kysymyksiä ja vaikuttaa keskusteluun.
Tilaisuus alkaa 31.5. klo 17:00. Keskustelua voi tulla seuraamaan paikan päälle Sivullinen-kirjakauppaan Helsingin Kaisaniemenkadulle. Tilaisuuteen voi osallistua myös etänä, sillä se striimataan Sivullisen YouTube-kanavalle, jonne video jää katsottavaksi tapahtuman jälkeen.
Tarkat tiedot tapahtumasta löytyvät tapahtuman Facebook-sivulta.
Kursseillani opetan väitöskirjantekijöitä ja kokeneempia tutkijoita kirjoittamaan (myös) itselleen. Tuntuu ristiriitaiselta sanoa, että opetan tätä: kaikkihan osaavat kirjoittaa itselleen. Monet näin tekevätkin, luonnollisena osana kirjoittamisen prosessiaan. Kaikki eivät kuitenkaan kirjoita itselleen tai jos niin tekevät, pitävät tällaista toimintaa arvottomana, jonakin muuna kuin oikeana kirjoittamisena.
Itselleen kirjoittamisen taitoa kannattaa harjoittaa. Akateeminen kirjoittaja on usein yleisöstään hyvin tietoinen. Hän ajattelee niitä kirjoittajia, joita siteeraa ja joiden harteilla oma tutkimus seisoo. Hän ajattelee vertaisarvioijia ja lopullisia lukijoita; hän ennakoi kritiikkiä.
Tutkija ajattelee usein lukijoitaan niin paljon, että se hankaloittaa huomattavasti kirjoittamisen prosessia. Paradoksaalisesti yleisön jatkuva huomioiminen voi johtaa siihen, että tekstistä tulee vähemmän elävää ja lukijan kannalta etäisempää. Yhteys lukijaan muodostuu heikommaksi, jos ei ole ensin luonut yhteyttä omiin ajatuksiinsa.
Kun sallii itsensä sopivissa kohdin kirjoittaa ajatellen, että kukaan muu ei tule tätä lukemaan, tulee antaneeksi tilaa ajatuksille, joissa saattaa piillä jotakin aidosti hedelmällistä. Tällä tavoin voi löytää kirjoittamisen iloa – puhdasta sanojen tuottamisen riemua ja tekemisen vapautta – ilman jatkuvasti kalvavaa huolta kritiikistä tai onnistumisesta. Kun kirjoittaa itselleen, luo mahdollisuuden oppia ja kirjoittaa jotakin kohti sen sijaan, että aina koettaisi ilmaista jotakin hienoa ja valmista.
Itselleen kirjoittamalla tutkija vaalii paitsi kirjoittamisen taitoaan, myös identiteettiään ja omaa ääntään. Kun ei kirjoita pelkästään muille, on helpompi säilyttää omistajuus omaan kirjoittamiseensa. Vaikka suuri osa itselle kirjoitetuista sanoista ei sellaisenaan päätyisi muiden luettaviksi, ne ansaitsevat kuitenkin tulla ilmaistuiksi, ne saavat olla olemassa.
Itselle kirjoittaminen voi myös olla tärkeä tapa suojata kirjoittamistaan ulkopuolelta asetetuista, usein kohtuuttomista paineista tuottaa akateemisia julkaisuja. Se voi auttaa muistamaan, että akateeminen kirjoittaminen on paljon muutakin kuin julkaisemista.
Käytännössä tällainen kirjoittaminen voi tapahtua monin tavoin. Se saattaa tarkoittaa vapaata tajunnanvirtaa, (tutkimus)päiväkirjan kirjoittamista tai erilaisia raakaversioita työn alla olevista teksteistä. Oleellista on tietoisesti päättää, mikä versio on tarkoitettu yksityiseksi ja mikä muiden silmille.
Mikä parasta, itselle kirjoittaminen ei ole hukkaan heitettyä toimintaa, vaan monesti vie tieteellisiäkin tekstejä konkreettisesti eteenpäin. On viisaampaa kokeilla vapaasti kuin odottaa (lykätä) hetkeä, jolloin ajatukset taianomaisesti loksahtelevat valmiiseen muotoon.
Usein itselle ilmaistu ajatus jalostuukin jossakin muodossa muiden luettavaksi. Tämän tekstin ensimmäiset versiot on kirjoitettu vain minulle. Muokkaamisen myötä syntyi tekstiä, jota sinäkin voit lukea. Tämä versio on yhteinen: mukana on sekä sinua että minua.
Toukokuussa ilmestyy Johanna Isosävin ja Camilla Lindholmin uusi opas Väitöksen jälkeen: Opas akateemiselle uralle. Kirja ilmestyy 15.5.2021 ja sen julkaisutilaisuus järjestetään Tiedekulmassa 24.5. klo 17.30. (Kustantamon sivuilla taitaa olla vielä vanha ilmestymispäivä.)
Kirja on kuvauksensa mukaisesti opas väitöksen jälkeiseen elämään, ja se sisältää neuvoja tutkijan perustehtäviin, kuten rahoituksen hakemiseen, julkaisujen tekemiseen ja opetustyöhön. Näiden käytännön tehtävien lisäksi kenties vielä tärkeämpää tuntuisi olevan kirjan tarjoama tuki kokonaisuuden hahmottamiseen ja urasuunnitteluun. Vaikka kirja on ensisijaisesti suunnattu jo väitelleille tutkijoille, onhan jo itse väitöskirjakin prosessi, joka johtaa väitöskirjan jälkeiseen elämään. Kirjaan tutustumisesta on siis todennäköisesti hyötyä jo sitä väitöstä kohti mennessä.
Johanna ja Camilla ovat tehneet kirjan yhteyteen myös peräti 12-osaisen podcast-sarjan kirjan teemoista. Podcastin alkujaksoissa he kertovat kirjan taustasta ja myös omista urakokemuksistaan. Myöhemmissä jaksoissa on paljon erilaisia vierailijoita. Myös me tohtoritakuulaiset eli Carol ja Kimmo olemme podcastin vieraana. Omassa jaksossaan Carol keskustelee Johannan ja Camillan kanssa esimerkiksi kirjoitusrutiineista ja yhteisöllisestä kirjoittamisesta. Kimmon vierailun aiheena puolestaan ovat vertaispalaute ja myös arvioijilta saatuun palautteeseen suhtautuminen.
Käykääpä tutustumassa podcastiin ja kenties kirjaan myös!
